Johan on työmarkkinat: Totta vai tarua - farmaseutti liimaa vain tarroja?

Johan on työmarkkinat: Totta vai tarua - farmaseutti liimaa vain tarroja?

12.07.2019 | Blogi - Johan on työmarkkinat!

Tämä on fiktiivinen kuvaus siitä, mitä kaikkea farmaseutin ja proviisorin työpäivään voikaan kuulua kahdessa hyvinkin erikokoisessa apteekissa. Pohjatietoina on kuitenkin käytetty omia sekä eri apteekeista tietoon tulleita kokemuksia.

Herätyskellon soidessa kuluu muutama minuutti ennen kuin farmaseutti tajuaa, mikä päivä on ja mikä täällä piippaa. Sehän on perjantai. Töitä on takana viime viikonlopun työvuorojen takia jo kahdeksan päivää putkeen, ja sen kyllä huomaa. Onneksi tämän päivän jälkeen saa levätä. Töissä on oltava tiettyyn aikaan, mutta lasten hoitoon vieminen ja työpaikalle kulkeminen eivät suju minuuttiaikataulussa. Niinpä farmaseutti onkin jälleen töissä reilusti ennen työvuoron alkua. Välillä hän pohtii, että nämä ylimääräiset minuutitkin olisi kiva käyttää hyödyksi, kun kerran töissä jo on. Ennen aikojaan ei kuitenkaan ole töitä lupa aloittaa, vaikka eilisen tavarat ovatkin vielä osittain purkamatta.

Isommassa apteekissa ovet aukaistaan ja asiakkaita valuu heti jonoksi asti. Farmaseutti huokaisee syvään ja aloittaa päivän urakan. Pari ensimmäistä asiakasta sujuu normaalisti ja jouhevasti. Kunnes sitten tulee äiti pienen lapsen kanssa hakemaan antibioottia. Annostus on liian pieni, ja reseptistä uupuu merkinnät siitä, että tämä olisi tarkoituksellista. Lapsen äitikään ei muista, että lääkäri olisi maininnut asiasta. Pahoittelut, nyt tässä menee aikaa, sillä farmaseutin on soitettava lääkärille annoksen varmistamiseksi. Vastoin yleistä luuloa apteekkihenkilökunnalle harvemmin annetaan suoria numeroita, joten ensin on jonotettava keskukseen, joka sitten yrittää tavoittaa lääkärin. Noin 10 minuutin jonottelun jälkeen lääkäri on vihdoin puhelimessa, ja selviää että hän on vahingossa katsonut annostuksen vahvemman antibiootin mukaan. Hän korjaa reseptin, ja farmaseutti pääsee sekoittamaan antibiootin asiakkaalle valmiiksi ja neuvomaan tarkalleen, miten sitä pienelle lapselle kannattaa antaa, jotta haitoilta vältytään. Farmaseutti liimaa lääkepakettiin toki lopulta viimeiseksi sen tarrankin, kunhan on ensin tarkistanut vielä sen avulla ottaneensa ja sekoittaneensa varmasti oikean lääkkeen. Onneksi tällä kertaa selvittiin jonottamalla puhelimessa ja asiakas jatkoi matkaansa tyytyväisenä. Aina ei käy yhtä hyvin.

Koko aamupäivän jonottajia on apteekissa yli 20. Helpotuksesta pääsee huokaus, kun ruokatauko vihdoin koittaa, ja sen jälkeen farmaseutti saa hoitaa kotisairaanhoidon annosjakelutilauksia. Tällä viikolla onkin kasautunut taas vino pino muutoksia vanhusten lääkityksiin. Listoja ja muutoksia katsoessaan farmaseutti pudistelee pettyneenä päätään. Vaikka asioista kuinka on yhteistyössä puhuttu ja pohdittu niin edelleen listoille on ilmestynyt muitakin muutoksia kuin joista kotisairaanhoito on apteekille ilmoittanut. Ja uusia lääkkeitä on laitettu muiden lääkkeiden kanssa samaan kellonaikaan jaettaviksi, vaikka ne heikentävät selkeästi toistensa tehoa. Osasta uusista lääkkeistä puuttuu reseptit kokonaan. Tämä tietää useampia soittoja ja listan muokkauksia ennen kuin lääketilaus voi lähteä.

Samaan aikaan proviisorikollega pienessä apteekissa tekee yksilöllistä lääkehoidon arviointia vanhukselle. Omaiset ovat ostaneet sen joululahjaksi, koska ovat huolissaan kasvaneista lääkemääristä ja vanhuksen heikkenevästä kunnosta. Proviisori on hankkinut tähän varta vasten itselleen lisäkoulutuksen, mutta se on pitänyt suorittaa omalla ajalla. Vaikka palvelu on kyseisessä apteekissa uusi, hän kuitenkin tietää, että sille olisi valtakunnallisesti laajempaakin tarvetta. Maassamme on paljon väärin lääkittyjä vanhuksia, joille kasataan pahimmillaan epäsopivia ja aina vaan uusia lääkkeitä, eikä vanhoja lääkityksiä ehditä kuin vilkaisemaan. Asiakasta pitää lähestyä näissä tilanteissa hyvinkin kokonaisvaltaisesti ja useimmiten myös hienovaraisesti, sillä monilla vanhuksilla on esimerkiksi epäsopivia unilääkkeitä, jotka heikentävät yleiskuntoa ja lisäävät kaatumisen riskiä. Mutta jo pelkkä ehdotus siitä, että kyseisiä lääkityksiä vähennettäisiin, saa aikaan pakokauhua. Kun asiasta keskustellaan rauhassa asiakkaan kanssa, hän kuitenkin hahmottaa unilääkkeiden purkamiseen liittyvät hyödyt ja on lopulta kiitollinen proviisorin tekemistä muutosehdotuksista. Hän jatkaa paperien kanssa lääkärin vastaanotolle, sillä lääkitysmuutoksia ei pidä tehdä itse, vaan niistä päättää aina lääkäri. 

Isossa apteekissa farmaseutti on saanut annosjakelutilauksen vihdoin lähtemään ja palaa tiskiin. Jono on edelleen yhtä pitkä kuin aamullakin. Lisähenkilökunta tulisi todella tarpeeseen. Asiakkaatkin alkavat jälleen hermostua tilanteeseen. Tiskiin tulee onneksi seuraavaksi herttainen mummo, jolla ei ole omaisia eikä enää muuta sosiaalista elämää kuin apteekissa ja kaupassa käynnit. Hän jää juttelemaan ja purkamaan pahaa oloaan. Juttelun ohessa lähetetään muutamasta reseptistä uusintapyyntö lääkärille. Tällaista apteekin tarjoamaa lisäpalvelua monet hyödyntävät, sillä paikoitellen lääkäriin pääsykin voi olla haasteellista.  Asiakas lähtee hymyssä suin ja kiittää kuuntelemisesta. Kunpa olisi aikaa kuunnella aidosti jokaista asiakasta, mutta valitettavasti kun otetaan huomioon palkolliset hintaneuvontavelvoitteet, vaikka erona olisi 1 senttikin ja muut lisääntyneet työtehtävät, kuten lääkepakettien varmennus ja jatkuvasti päivittyvät Kelan korvauspäätökset ja muut viranomaisvaatimukset, ei aikaa tahdo jäädä kunnon asiakaspalveluun, mikäli jonotusaika halutaan pitää kohtuullisena.

Pienessä apteekissa proviisori on törmännyt toimeentulotukiasiakkaaseen, jonka tukipäätös ei kuitenkaan kata kaikkia lääkkeitä. Asiakas on kuitenkin sitä mieltä, että sen kuuluu ne kattaa ja tästä olisi Kelassa ollut puhetta. Koska muita asiakkaita ei ole jonossa, proviisori lähtee soittamaan Kelaan ja selvittämään asiaa. Valitettavasti asia ei kuitenkaan selviä, ja asiakas poistuu vain osa lääkkeistään mukanaan ja lähtee selvittämään itse Kelaan loppujen kohtaloa.

Tämän jälkeen pienessäkin apteekissa on jo jonoa ja proviisori alkaa purkaa sitä. Ensimmäisenä tiskille sattuu valitettavasti asiakas, jonka hakema lääke on apteekeista ollut jo pidempään loppu, eikä sille ole suoraan vaihtokelpoista valmistetta. Taas menee aikaa selvitellä lääkäriltä, mitä laitetaan tilalle, ja lääkäri kysyykin ehdotuksia proviisorilta. Onneksi riittävän samankaltainen valmiste oli varastosta saatavilla.

Proviisori laittaa apteekin ovet kiinni ja pohtii mielessään, tuleeko seuraavanakin yönä Securitakselta soitto apteekilla olevasta hälytyksestä. Toivottavasti ei, jotta saisi nukkua. Proviisori toimii nimittäin apteekkarin viikon loman ajan apteekin hoitajana, jolloin hänen on oltava tavoitettavissa 24/7. Lisäkorvausta tällaisesta lyhyestä apteekin hoitamisesta ei kuitenkaan ole velvoitetta maksaa. Viimeöisen hälytystarkistuskäynnin osalta korvataan apteekilla tehty tarkastuskierros. Parin tunnin matka-ajasta proviisorille sen sijaan jää käteen ainoastaan univelkaa.  

työsuhdeasiantuntija,farmaseutti Jenni Lakso ja työvoimapoliittinen asiantuntija, proviisori Marketta Hakkarainen
 

Liity nyt
jäseneksi!