Tartuntatautilaki muuttuu - Kysymyksiä ja vastauksia rokotussuojasta työssä

Tartuntatautilaki muuttuu - Kysymyksiä ja vastauksia rokotussuojasta työssä

01.03.2018 | Ajankohtaista

Tartuntalain 48 §:n mukainen työntekijän rokotussuoja potilaiden suojaamiseksi tulee voimaan 1.3.2018.

Työskentelyyn sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja.

Työntekijällä ja työharjoitteluun osallistuvalla opiskelijalla on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan. Lisäksi edellytetään rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskää vastaan.

Opiskeluterveydenhuollon on huolehdittava työharjoitteluun menevien rokotuksista.

Tartuntatautilain tarkoitus on parantaa potilasturvallisuutta ja torjua tarttuvia tauteja ja parantaa henkilökunnan rokotuskattavuutta.

Tartuntatautilain 48 § koskee sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköitä. On kuitenkin muitakin paikkoja, joissa on suositeltavaa ottaa rokote, jolla suojaa itseään sekä vahvistaa laumaimmuniteettia. Esimerkiksi apteekissa riskiryhmään kuuluva asiakas ei voi valikoida häntä palvelevaa farmasistia, eikä näin ollen voi itse vaikuttaa mahdolliseen riskiin.     

Ketkä ovat lain tarkoittamia vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita?

Vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita ovat esimerkiksi vakavasti sairaat, riskiryhmään kuuluvat, raskaana olevat ja alle 1- ja yli 65-vuotiaat henkilöt.

Mikä on erityinen syy rokottamattoman henkilön käyttöön?

Erityisenä syynä rokottamattoman henkilön käyttöön voisi hallituksen esityksen mukaan olla esimerkiksi se, että käytettävissä ei ole muuta ammattitaitoista henkilökuntaa tai että uusi työntekijä on saatava nopeasti töihin. Myös työntekijän yliherkkyys tai muu ominaisuus voi olla peruste.

Kuka päättää, missä työssä rokotus on oltava?

Sosiaali- ja terveyspalveluyksiköiden johdon täytyy määritellä ne tilat, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita potilaita. Tilojen määrittelyssä voidaan käyttää apuna lääketieteellistä asiantuntemusta ja tartuntatautien torjunnasta vastaavia ammattilaisia.

Rokotuksia eivät tarvitse esimerkiksi henkilöt, jotka vierailevat satunnaisesti toimipisteissä mutta eivät työskentele niissä vaan saattavat joskus käydä siellä esimerkiksi lyhytaikaisen työtehtävän takia.

Toimipisteen johto päättää aina siitä, ketä pykälä koskee ja ketä ei. Lain tultua voimaan työnantajan on myös tuotava ilmi työhaastattelussa, että tehtävää ei voi hoitaa ilman lain vaatimia rokotuksia.

Miten työnantaja voi selvittää, onko rokotussuoja olemassa?

Rokotussuoja on henkilötieto, ja työnantaja saa siitä tiedon vain työntekijän omalla suostumuksella.

Työnantaja voi kysyä asiaa joko suoraan työntekijältä suullisesti tai esimerkiksi lomakkeella, jossa on myös maininta, että työntekijä antaa tiedot suostumuksellaan työnantajalle.

Rokotussuoja voidaan tarkistaa myös työterveyshuollossa, joka antaa työntekijälle todistuksen soveltuvuudesta tartuntatautilain mukaisiin tehtäviin. Työntekijä itse päättää, antaako hän tämän todistuksen työnantajalle.

Työnantaja ei voi pitää kirjaa rokotetuista työntekijöistä, vaan ainoastaan tartuntatautilain mukaisiin tehtäviin soveltuvista henkilöistä.

Kuntatyönantaja on ohjeistanut, että vesirokon ja tuhkarokon kohdalla riittää työntekijän oma ilmoitus siitä, että hän on sairastanut taudin. Aiemmin sairastettu tauti ei riitä tuottamaan riittävää suojaa hinkuyskää tai influenssaa vastaan. Influenssarokote pitää ottaa vuosittain.

Jos työntekijä ei muista, onko hän sairastanut vesirokon tai tuhkarokon tai onko hänellä rokotukset niitä vastaan, rokotesuojaa voidaan vahvistaa antamalla uudet rokotteet. Epäselvissä tapauksissa suoja voidaan myös tarkistaa verinäytteestä.

Mitä seuraa, jos rokotusta ei ole tai sen ottamisesta kieltäytyy?

Jos työntekijä ei halua ottaa suojaksi vaadittua rokotusta tai ei pysty näyttämään, että rokotus on jo annettu, työterveyshuolto voi katsoa hänet ei-soveltuvaksi tehtävään. Työntekijä päättää, toimittaako hän soveltuvuustiedon työnantajalle vai ei.

Työnantaja ei voi pakottaa työntekijää ottamaan rokotusta. Lähtökohta on myös se, että terveystietojen perusteella työntekijää ei voi syrjiä.
Ensisijaisesti työnantajan tulee tarjota työntekijälle sellaista työsopimuksen mukaista työtä, jota rokottamaton työntekijä voi tehdä.

Rokotteesta kieltäytyminen voi tietyissä hyvin poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa antaa työnantajalle irtisanomisperusteen. Näin voi käydä, jos työnantajalla ei ole tarjota työtä, jossa ei joudu tekemisiin riskipotilaiden kanssa. Irtisanomisperusteen laillisuus kannattaa aina tarkistaa omasta liitosta.
 

Liity nyt
jäseneksi!