Opiskelijaelämää: Harjoittelussa Australiassa
Gday mates, tämän nyt jo valmistuneen farmasistin opetusapteekkiharjoittelun numero kaksi päättymisestä Sydneyssä on tätä harkkaraporttia rustaillessani ehtinyt vierähtää jo muutama kuukausi (ikävä ei silti ole vielä päässyt paisumaan sietämättömäksi, sillä koto-Suomeen salakuljettamani Valpuri-vompatti sekä Nerdis-nokkasiili ovat pitäneet minulle seuraa). Siispä nämä endeemiset aussiturrukat kainalossani ja leikki sikseen – asiaan!
Harkkapaikkanani tuossa eloisassa miljoonakaupungissa oli siis Sydneyn yliopiston kampuksella sijaitseva pikkuruinen The Union Pharmacy, jossa allekirjoittaneen lisäksi työskenteli yksi farmaseutti sekä viisi apteekkiapulaista, jotka ovat yliopiston opiskelijoita eri aloilta. Samainen farmaseutti käsitteli kaikki reseptiasiakkaiden asiat ja huolehti lääkeneuvonnasta, kun taas apteekkiapulaisten tehtävät vastasivat likimain suomalaisapteekkien teknisten työnkuvaa.
Ja mitäkö minä sitten harjoittelijana pääsin tekemään? Noh, reseptien käsittelyä en käytännössä lainkaan mutta tavaroiden purkua, kassatyöskentelyä, itsehoitopuolen asiakasneuvontaa ja – haastattelua, hyllyjen järjestelyä ja pankissa asiointia siitäkin edestä. Yllättävää oli se, että myös apteekkiapulaiset haastattelivat asiakkaita ja saivat suositella käsikauppavalmisteita. Vain ns. pharmacist only – kategoriaan lukeutuvat, ilman reseptiä saatavat valmisteet (esim. kodeiini- ja pseudoefedriinipitoiset tuotteet, astmalääkkeet jne.) vaativat farmasistin hyväksynnän ennen myyntiä asiakkaalle. Pseudoefedriiniä sisältäviä valmisteita ostettaessa vaatimuksena on myös kuvallisen henkilöllisyystodistuksen esittäminen, minkä jälkeen ostajan tiedot kirjataan reaaliaikaiseen seurantajärjestelmään (koska Breaking Bad ja metamfetamiini you know!) Asiakkaan tilanteen hyvä kartoitus ja huolellisen haastattelun tarve on erityisen korostunut itsehoitopuolelta vapaasti saatavilla olevien lääkeaineiden Suomea runsaamman määrän vuoksi. Toisaalta esim. kaikki tavalliset särky- ja yskänlääkkeet saa ainoastaan kassan takaa hyllystä kysymällä jolloin apteekin henkilökunnan kanssa keskustelua ei pääse pakoon.
Alussa haastavinta olivat oudot valmisteiden nimet: vaikka paljon oli myös Ausseissa samoilla nimillä kulkevaa kamaa kuten Panadolit, Lamisilit, Bisolvonit ja Imodiumit, niin vielä enemmän uusia, paljon tuotteen nimellä kysyttäviä valmisteita (Nurofen, Codral, Dimetapp, Robitussin etc.) opittavana. Onneksi asiakaskunta oli pääasiassa valtavan mukavaa, aussilaiseen tyyliin letkeää jengiä ja vaikka jo melkoisen hyvällä kielitaitopohjalla harjoitteluun lähdinkin, uutta alan sanastoa tarttui mukaan jatkuvasti ja aussiaksentti – ja slangi tuntuivat päivä päivältä kotoisemmilta. Sydneyn yliopistossa on myös hurjasti muualta (pääasiassa Aasian suunnalta) tulleita opiskelijoita, joten aksentteja kuuli joka lähtöön. Ja jos joskus ei jotain ymmärtänyt (sitäkin sattui, ja paljon!) oli muu apteekin henkilökunta aina jeesaamassa joten pulaan ei koskaan jäänyt. How ya goin´ and have a good one, not to mention no worries. And Bobs your uncle baby!
Muita isoja eroja verrattaessa keskiverto suomalaisapteekkiin nähden mainittakoon esim. apteekin asiakasrakenne sekä erilaisten yhdistelmävalmisteiden paljous. Sijainnin vuoksi, valtaosa asiakkaista oli tietenkin yliopiston opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Ja Suomen monovalmiste Buranoiden ja Panadolien sijaan valikoimassa on paljon esimerkiksi ns. Cold and Flu – valmisteita, joissa samassa tabletissa tai kapselissa saattaa olla vaikkapa kolmea eri vaikuttavaa ainetta (kipu-/kuumelääkeaine(et), nenän limakalvoja supistava lääkeaine ja väsyttävä antihistamiini, esmes). Usein näissä valmisteissa tabletit voivat myös olla jaettu erikseen day-tabletteihin ja night-tabletteihin, joista päivätabletit ovat piristävästi ja yötabletit väsyttävästi vaikuttavia.
Harjoitteluapteekissani näkemäni reseptit olivat yhä paperisia, vaikka käsittääkseni pyrkimyksenä on lopulta Suomen tavoin saada koko järjestelmä sähköiseksi. Reseptilääkkeiden toimitukseen osallistuin vain ottamalla reseptejä vastaan ja antamalla lääkkeet kassalta farmaseutin käsiteltyä ne. Jo aiemmin mainitsemastani asiakasrakenteesta johtuen eniten toimitetut reseptivalmisteet luonnollisesti poikkeavat siitä mihin Suomessa on tottunut: päivittäin meni paljon, paljon ehkäisyvalmisteita, antibiootteja sekä masennuslääkkeitä ja hyvin vähän esim. sydän- ja verisuonitautien lääkkeitä.
Viikonloppujen vapaina oli tietenkin aikaa tehdä lähempää tuttavuutta sykähdyttävän kauniiseen harkkakaupunkiini lukuisine nähtävyyksineen ja kuuluisine hiekkarantoineen, minkä lisäksi visiittiä tuli heitettyä Newcastleen, Melbourneen, Blue Mountainsille, Royal National Parkiin sekä Canberraan siellä harjoitteluaan tehneiden Ennin ja Ilonan luo. Myös Mardi Gras Sydneyssä oli kokemisen arvoinen juttu!
The world is a book, and those who do not travel read only a page. Lienee sanomattakin selvää, että tuo kolmikuukautinen oli ikimuistoinen kokemus. Oli valtaisan mielenkiintoista oppia päivä päivältä lisää niin monista apteekkitoiminnan eroista, kuin myös nähdä että yllättävän moni asia toimii myös samankaltaisin periaattein. Pikkukaupungin tyttönä yksin suureen kaupunkiin lähteminen jännitti toki – samoin kuin asiakkaiden vieraalla kielellä palvelu. Välillä myös koti-ikävä raastoi pahoin mutta loppupeleissä käteen jäi niin paljon: kielitaitoa, luottamusta omaan pärjäämiseen vieraassa maassa vieraalla kielellä (jopa työelämässä!), uusia tuttavuuksia, kokemuksia, tietoa ja uutta näkökulmaa omaan alaan olemalla osana sitä eri maassa, eri kulttuurissa. Siispä jos harkan ulkomailla tekeminen yhtään kutkuttelee mielen syövereissä niin hopihopi hakemusta vetämään! Toista samanlaista tilaisuutta, jossa ulkomaille opiskelemaan/työskentelemään lähtöä tuetaan samalla tavoin kuin korkeakouluopintojen aikana tulee olemaan harvemmin tarjolla! Sitä paitsi, mikään ei ole palkitsevampaa kuin ajoittainen oman comfort zonen hylkääminen ja niiden haluaisinniinkovinmuttentiedäuskaltaisinko – unelmien toteuttaminen. Oikeasti. Ja vaikka Suomessa farmaseutin paperit kouraan saatuaan olikin ehkä alkuun hieman enemmän meidän systeemeistämme ulapalla, kuin Suomessa harjoittelunsa suorittanut, en silti vaihtaisi Ausseissa tekemääni harkkaa mihinkään. Niin valtavan määrän itseluottamusta ja perspektiiviä se antoi, puhumattakaan eväistä hakeutua myöhemmin työskentelemään ulkomaille ja ylipäänsä kommunikoimaan asiakkaiden kanssa myös (taatusti hyödyllistä ainakin pääkaupunkiseudun apteekeista puhuttaessa).
Tervehdys Seinäjoen auringonlaskusta,
Mari Tenhunen
Itä-Suomen yliopisto
Farmaseutin koulutusohjelma
Opetusapteekkiharjoittelu II Sydneyssä (Union Pharmacy), Australiassa