Johan on työmarkkinat: Paikallinen sopiminen – onko kykyä vai kipua sopia paikallisesti?

Kilpailukykysopimus toi apteekkialalle vuosityöajanpidennysneuvottelut paikallisesti sovittavaksi. Työnantajaliiton kanssa sovittiin yhdessä pelimerkit paikallisen sopimisen tueksi eli niin neuvottelujärjestys kuin työajanpidennykseen toteutettava keinovalikoima perälautaa myöten. Työpaikalla on paikallisesti päätetty, toteutetaanko työajanpidennys vai ei. Työntekijän kanssa voi aina sopia lakia ja työehtosopimusta paremmista työehdoista.

Jos työajanpidennys on päätetty toteuttaa vuodelle 2017, on neuvottelut käyty marraskuun 2016 loppuun mennessä. Paikallisissa neuvotteluissa apuna ovat olleet luottamusmies ja työnantajaliiton kanssa yhdessä laaditut ohjeet.

Työajanpidennystä ei ole ollut pakko toteuttaa ja osa onkin päätynyt tähän ratkaisuun. Hyvä näin – tämä ratkaisu aivan varmasti virtaa työnantajalle takaisin monenlaisena hyvänä. Suuri arvostus tälle ratkaisulle.

Työsuhdeneuvontaan on kantautunut viestiä hyvin menneistä neuvotteluista, joissa työajanpidennyksen toteuttamisessa on sopimuksen mukaisesti huomioitu apteekin toimintaedellytysten kuin yksittäisen työntekijän tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla. Paikallisesti on saatettu sopia 24 tunnin työajanpidennyksen jakamisesta monellakin tapaa. Esimerkiksi työajanpidennys on päätetty toteuttaa vain osittain tai toteutettava aika jaettu kolmeen osaan, joista osa on käytetty työhyvinvointiin (liikuntaa yhdessä tai yksin), osa ammatilliseen koulutukseen (uusien käypä hoito-suositusten opiskelua ja muuta mahdollista koulutusta) ja osa työaikaan erikseen sovitulla tavalla. Yhdessä on siis sovittu työhyvinvointiin panostamisesta, ammatillisen osaamisen lisäämisestä ja tehtävästä työstä. Tämäkin toimintamalli on erittäin hieno. Kuten elokuussa neuvotteluissa arvelimmekin, on toteuttavia malleja monenlaisia ja näinhän se tulee ollakin, kun paikallisesti asioista sovitaan.

Työsuhdeneuvontaan on myös kantautunut viestiä vähemmän, tai lainkaan, onnistuneista neuvotteluista. Kun paikallinen sopiminen on lähtenyt brakaamaan, on se sitten brakannut huolella. On jopa käynyt niin, että työnantaja ei ole noudattanut neuvottelujärjestystä lainkaan ja työntekijöille on vain ilmoitettu perälaudan toteuttaminen. Tai työntekijöille on annettu työajanpidennysmahdollisuudeksi itsekeksittyjä tapoja, joita keinovalikoimassa ei edes ole. Nämä toimintamallit eivät ole sopimuksen mukaisia, peukku alaspäin.

Paikallisen sopimisen ei tule olla sanelua eikä sen lähtökohtana tule olla työntekijän työsuhteen ehtojen heikentäminen millään tavalla. Painamalla pään puskaan tai piiloutumalla pakon taakse ei varmasti saada edes välttävää lopputulosta paikalliselle sopimiselle. Jos neuvotteluhalukuutta tai -kykyä ei ole, ei kumpikaan osapuoli sitä yksin tähän tilanteeseen pysty tuomaan. Osapuolille jää varmasti huono muistikuva koko hässäkästä.

Paikallisen sopimisen onnistuminen edellyttää luottamusta, arvostusta ja hyviä suhteita työpaikalla. Osapuolien tulee pystyä keskustelemaan avoimesti, rehellisesti ja huomioimaan toistensa tarpeet. Parhaimmillaan työyhteisö luo yhdessä uutta hyvää, joka kantaa arjessa jokaisena työpäivänä työyhteisöä eteenpäin.

Yhdyn puheenjohtajamme Kirsi Kvarnströmin elokuussa esittämään toteamukseen: ”Nyt on näytönpaikka työnantajilla”.

Minna Huhta
työsuhdeasiamies

Johan on työmarkkinat! -blogi on Farmasialiiton työmarkkinatiimin asiantuntijoiden kirjoittama. Käsittelemme blogeissamme ajankohtaisia tai muuten vain mielenkiintoisia lääkealan työmarkkinaedunvalvontaan liittyviä aiheita. Tekstit edustavat kirjoittajien kokemuksia ja näkemyksiä eivätkä ne ole välttämättä Farmasialiiton virallisia kannanottoja. Julkaisemme noin kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa uuden tekstin, poikkeuksena heinäkuu, jolloin kirjoittajat ovat kesätauolla. Välillä blogissa saattaa esiintyä myös vierailevia kirjoittajia.

Katso kaikki ajankohtaiset