Blogisivu

Blogiarkisto

Proviisori NYT: Kesälukemisia

Proviisori NYT: Kesälukemisia

20.06.2018 | Blogi - Proviisori NYT!

Proviisori NYT: Lopputentti

Proviisori NYT: Lopputentti

19.04.2018 | Blogi - Proviisori NYT!

Proviisori NYT: Ajatuksia luottamustehtävistä

Proviisori NYT: Ajatuksia luottamustehtävistä

Helmikuun alussa aloitin toisen kauteni Proviisoriverkoston johtoryhmässä. Ensimmäisen vuoteni aikana tutustuin toimintaan ja muihin johtoryhmän jäseniin, osallistuin kokouksiin, olin suunnittelemassa vuosittaista johtamiskoulutusta ja esittelin verkoston toimintaa farmasian opiskelijoille. Tähän mennessä opettavaisinta ja mielenkiintoisinta on ollut tutustua ihmisiin, keskustella alan tulevaisuudennäkymistä ja nähdä käytännössä, kuinka ideat jalostuvat tapahtumiksi. Olin myös utelias selvittämään, miten alan kehitykseen voi vaikuttaa.

12.02.2018 | Blogi - Proviisori NYT!

Proviisori NYT: Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä!

Proviisori NYT: Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä!

Otsikon mukainen lausahdus kuului Vipsille, puhuvalle koiralle Carl Barksin Aku Ankka -tarinassa (Aku Ankka 04/55). Sijoitin mielessäni kyseisen lausahduksen liittomme perustamisen aikoihin, kun kuuntelin Kirsi Kvarnströmin juhlapuhetta Farmasialiiton 100-vuotisjuhlassa. Farmasialiiton perustamisvuonna 1917 proviisorien ja farmaseuttien ansiotaso oli erittäin huono. Proviisorien oli muun muassa vaikeaa mennä naimisiin, perustaaja elättää perhettä silloisella palkalla. Työaika oli pitkä, eikä yksityiselämään ollut aikaa varsinkaan maalaispaikkakunnilla. Kuten juhlapuhe sen hyvin kiteytti: yhteistä liittoa tarvittiin, jotta paremmat työolot voitiin saavuttaa.

08.11.2017 | Blogi - Proviisori NYT!

Johan on työmarkkinat: Paremmat työehdot eivät synny itsestään, eikä työnantaja niitä tarjoa

Johan on työmarkkinat: Paremmat työehdot eivät synny itsestään, eikä työnantaja niitä tarjoa

100 vuotta sitten, Farmaseuttiliiton perustamisen aikaan, farmaseutti teki työtään 12–15 tuntia päivittäin. Hän asui apteekilla ja aterioi apteekkarin kodissa. Työpäivän päätteeksi saattoi odottaa vielä apteekkariperheen palkattoman apulaisen ja seuraneidin tehtävät. Suurella osalla apteekkilaisista ei ollut lainkaan vuosilomaa ja vapaa-ajat muutenkin riippuivat paljon ”asianhaaroista”. Palkka oli huono, minimipalkkaa ei alalla tunnettu. Proviisorit toivat esiin, että palkka on niin pieni, ettei sen turvin voi mennä naimisiin ja elättää perhettä.

04.10.2017 | Blogi - Johan on työmarkkinat!

Liity nyt
jäseneksi!